KUSETTAJA

Blogin etusivulle Takaisin blogissa tämän tarinan kohdalle 19.9.2019 Hihnalenkillä tapakasvatukseen Taas hito hieno idea.. siihen kohta. Kun nyt on viileämpää ja koirien treenikausi lähestyy, niin Kusettaja on tällä viikolla aloittanut taas koirien totuttamisen metsäläiselämän jälkeen infrastruktuuriin ja liikenteeseen. Aloitetiin lyhyet hihnalenkit kuntakeskuksessa. Ekana päivänä Saga. Se singahteli kuin lingosta olisi ampunut ja kiersi Kusettajaa edelleen kuin satelliitti ja kun hihna loppui, koira sinkoutui jonkun matemaattisen sumean logiikan tangentin suuntaan. Melko sumeaa logiikkaa oli Sagan muukin toiminta. Puolen tunnin lenkin jälkeen Kusettaja oli aivan poikki. Vahvistuu Sagalla ainakin niskat. Toisena päivänä pääsi ihmisten ilmoille Kuura. Olipa nautinto. Kuura toimi kuin keltainen ajatus... Se nimittäin kusi n. 15 m välein ja kuuramaiseen tapaan kuulutti kaikille olevansa paikalla, mutta sentään käveli kunnolla. Koska Saga vaatii tapakasvatusta, niin Kusettaja ajatteli ottaa sen tänään viilipyttymäisen äiti-Seitan mukaan ja oppiin. Siinä oli se hito hieno idea. Kusettajan otettua Sagan tarhasta, se totesi, että pääseekin äiti-Seitan mukaan ja teki parissa sekunnissa Kusettajasta, Seitasta ja itsestään rihmarullan. Tiukan. Kun sen talutin oli kiertyneenä porukan ympäri, oikea tapa toimia on ilmeisesti se, että kun vetoa lisätään, kyllä se aukeaa.. Kusettajn ärjäisyllä toimintaan lisätään kiemurtelu ja mielistely. No, nipun avaus ja se Saga(na) takaisin tarhaan jäähylle. Ei muuten avautunut helposti. Sagan oltua hetki jäähyllä, Kusettaja päästi sen uudelleen. Tulos oli sama. Koira taas jäähylle. Tämä kaikki neljästi. (Monestako jäähyminuutista yleensä tulee pelikielto?) Viidennellä kerralla Kusettaja pystyi pitämään kaikki liikuntakykyisenä. Mistään hallitusta hihnalenkistä ei ollut kyse. Samalla Äijä ja Kuura ilmoitti tyytymättömyytensä tarhaan jäämiseen. Ulvonta kuului vielä torilla. Se oli aika soinnikas. Molemmilla oli oma oktaavi. Kun Seita oli mukana, Sagan toiminta ja vauhti edellisestä lenkistä lisääntyi eksponentiaalisesti. Niin, viilipyttymäinen Seita olikin erinomaisen hyvä tapakasvattaja… koira, joka ei missään tilanteessa välitä muista elukoista, alkoi komentaa ja möykätä kahdelle lattiamopin kokoiselle (ja näköiselle) koiralle, jotka osoittivat sen mielestä (liikaa) kiinnostusta Sagaa kohtaan. Lenkki ei ollut ihan kaikkein nautinnollisin, mitä Kusettaja on tehnyt, mutta kai siitä jotain virikettä oli, ohikulkijoille. Kohta Kusettajakin osaa piruetit, kun purkaa Saga(na)n kierroksia. Kusettajan keskisormi on sininen. Just sai sormuksen pois. Blogin etusivulle Takaisin blogissa tämän tarinan kohdalle

© Kari Immonen