KUSETTAJA

Blogin etusivulle Takaisin blogissa tämän tarinan kohdalle 9.9.2019 Saga pitää huolta, että ei pitkästytä No niin. Ikinä ennen ei ole tapahtunut ja taas se tapahtui. Saga(na!)... Nämähän ei koskaan tapahdu silloin, kun Kusettajalla on (tiukka) aikataulu. Kuten tänään. Viikonlopun ALMA-reissun vuoksi Kusettajattaren auto on Henrillä koiranhoitoreissuautona. Päätettiin, että Kusettaja hakee sen linja-autolla Lappeenrannasta (siis aikataulu) ja Kusettajatar menee Kusettajan autolla töihin. No, mutta voihan Vitollakin mennä, kun sitä ei tarvii ottaa tallista eikä sitä tarvita aamulla. Hito hieno idea ja vielä yhdessä pohdittu! Juu, ei tarvii. Mutta Kusettaja ja Kusettajatar eivät ottaneet huomioon, että se, mitä ei tapahdu koskaan, tapahtuu tänään. Saga(na) karkaa. Ruokareissulta äitinsä vierestä. Kahdesti. Eka kerralla Kusettaja sai sen huutelulla ja nameilla. (Tietenkään ruokareissulla ei ollut toista talutinta, koska Saga on lähes pentu ja sehän ei karkaa.) Kusettaja lähti eka karkureissun jälkeen viemään niitä tarhaan. Nätisti lähti. Sitten Seita kävi paskalle ja se Saga(na) lähti uudelleen, kun Kusettaja keskittyi paskan poistamiseen pihalta. No, Seita tarhaan ja autolla etsimään. Kusettajan poistuttua tarhoilta, muut kiljuivat kuin palopilli, että heillä on ruoka saamatta. Siis, ei Vitoa… On kyllä ”melko sopiva” tuommoinen matala coupe beigen värisillä nahkapenkeillä sateella kuraisen koiran etsimiseen ja noutamiseen. Kusettajan kysellessä karkulaisesta, piti kyllä ehtiä korjaamaan ystävällisen ja avuliaan nuorukaisen luulo siitä, että se on husky. "Onko täällä näkynyt karannutta harmaata koiraa" ”Joo, tuollapäin se husky menee.” ”Ei, se on malamuutti, kiitos.” (Niin kiire ei ole, ettei voi neuvoa). Yksi naapuri oli arvannut, kenen koira, mutta ”onneksi” Kusettajan numero on salainen ja hän ei voinut soittaa. Sagallahan ei ollut pantaa, joten hän ei saanut sitä kiinni eikä tuotua sitä. Kusettaja huomasi, että, Saga kurvaili täyttä vauhtia pitkin Torikatua. Auto seis. Saga huomasi tutun ihmisen.. ”Hei! Täällä on kiva juoksennella! Tulin luo. Anna nami.” Jep. Koiraa niskasta kiinni ja taluttimeen. Kävipä helposti. Kusettajan yrittäessa laittaa koiraa autoon, selvisi, että oli onnistunut keskuslukitsemaan auton muut paitsi avoimen pilotin oven. (Se ei edes ole mahdollista). Kusettajan kiertäessään autoa avatakseen oven, se Saga(na) muljautti itsensä irti mukana olleesta Seitan taluttimesta. ”Lällällää! Leikitään!” Kusettaja oli naapurin rouvan kanssa varmaan hauska näky, kun houkuttelivat polvillaan ympäri kiertävää koiraa ja vielä keskellä Torikatua. Lopulta koira kiinni ja autoon. Aika kiire Sagalla on ollut, kun ei ehtinyt paskalla käydä karkureissussa. Se tehtiin heti tarhaan ”päästyä”. Muiden kanssa ei mainittavaa. Tänä aamuna. Kusettajalla on hiki, nahkapenkit on likaiset (ennen beigenväriset) ja se Saga(na) nukkuu tarhassa, kun on päivän hyvä työ tehty. Blogin etusivulle Takaisin blogissa tämän tarinan kohdalle

© Kari Immonen