KUSETTAJA

Blogin etusivulle Takaisin blogissa tämän tarinan kohdalle 6.10.2019 Kusettajan mielenterveysongelma ja ensimmäinen adventti Kun lämpötila lähestyy nollaa, mielenterveydeltään normaalit ihmiset kääriytyvät vällyihin takkatulen ääreen kuunnellen ulkona syvimpien hornanhenkien lailla ulvovan syysmyrskyn ujeltavan ovissa ja tikarin lailla pistävän sateen hakkaavan ikkunanpieliä. Silloin alkaa Kusettaja ja sen lajitoverit heräillä silmät kiiluen kesähorroksestaan. Erityisesti palavasilmäiset rekikoira-Kusettajat, jotka ovat mielenterveydeltään eniten yleisesti hyväksytystä terveyskriteereistä poikkeavia, ovat pitelemättömissä. Pahimpia rekikoira-Kusettajia ovat alaskanmalamuutti-Kusettajat. Valjakkovehkeitä aletaan kaivaa kädet vapisten esille. Ensin pyörävehkeet. Perhana, kun ei vielä ole lunta! Rekiä ja pyörävehkeitä hivellään hellästi (kunpa puolisokin saisi samaa hellyyttä) ja laitellaan ajokuntoon. Kusettaja lajitovereineen aloittaa hillittömän mediamylläkän selvittäessään, onko joku muu Kusettaja jo päässyt ajamaan syyspaskaan ennen häntä ja on hiton kateellinen, jos on. Adventtihan on odotusta ja valmistautumista Jouluun. Rekikoira-Kusettajalle jouluakin suurempi juhla on silloin, kun pääsee ajamaan reellä paksussa hangessa pakkasen paukkuessa vähintään -20°C asteessa, mielellään pimeässä tähtien, kuun ja ehkä otsalamppun valossa (mielenterveiden ihmisten ollessa edelleen takan ääressä). Alaskanmalamuutti-Kusettajille ensimmäinen adventti oli viikonloppuna. Silloin Kusettaja ja sen muut hullut lajitoverit kokoontuivat EVO:n Rauhassa (miten osuva nimi) ajamaan kurassa ja loskassa. Jopa luntakin oli, mutta ei lumiajokkeja. Päästäkseen tuohon kuraan, parhaimmat Kusettajan lajitoverit ajoivat puolentuhatta kilometriä suuntaansa (säätiedottajien varoittaessa liikennevaaroista) ja mahdollisesti ottaen rokulia kaikesta, mihin normaalit ihmiset käyttävät arkipäivänsä. Mukaan oli otettu (paketti)autollinen tavaraa ja peräkärry sekä lukuisia koiria. Kusettajan ja sen lajitovereiden parveilualueella päivät ja illat ajetaan, yöt vietetään jonkinlaisessa sateessa ruokkien koiria, istutaan saunassa silmistä ja nenästä hiekkaa putsaten samalla kerraten kurassa ajettua hiton hienoa lenkkiä. Lopulta istutaan pitkälle yöhön savuisessa kodassa (Häkääkö siellä oli? Seuraavana päivänä pohditaan.) Yhteislenkillä Kusettaja hulluna ryntää Uralla adventtiloskaa kyntää Joku Kusettajaa katsoo, kääntää pään Kun Kusettaja rypee läävässään Ja kaikki laulaa: "Yhteislenkki on ehdoton" Juicea mukaillen, Kusettaja Ja, jos ne kokoontumisen toistasataa koiraa ovat sydänyön ulvomatta haikeasti, alkaa Kusettajan uni rakoilla. Jotain on vialla. Kun ”aamu” koittaa (mielenterveiden ihmisten aamuyö), alkaa Kusettaja lajitovereineen kuunnella viimeistään nyt alkavaa haikeaa ulvontaa, joka siirtyy koirasta ja laumasta toiseen. Ensimmäisen Kusettajan lajitoverin lähtiessä liikkeelle, alkaa helvetillinen meteli koko alueella ja Kusettaja lajitovereineen nousee ”pirteinä” kotapartavedelle tuoksuen uuteen virkistävään rapaiseen päivään. Alaskanmalamuutti-Kusettajan viettäessä tällaisen viikonlopun, jaksaa se (maksa) vihellellen odottaa seuraavaa epämielentervettä Kusettaja-tapaamista. Kusettajan kuvan © Virve Kaivola Kusettajan paremman puoliskon, Kusettajattaren kuvan © Mari Heinonen Blogin etusivulle Takaisin blogissa tämän tarinan kohdalle

© Kari Immonen