KUSETTAJA
|
Blogin etusivulle Takaisin blogissa tämän tarinan kohdalle 14.10.2019 Kusettajan muisti ja loistava päättelykyky Kusettajan muisti on vähän kuin koiran kusi. Sitä on ruikittu pisaroina sinne tänne, jossa ne kuivuu (ja haisee). Kusettajalle pälkähti mieleen tapaus muutaman vuoden takaa. Äijä oli varmaan parivuotias. (Siis jo lähes suden kokoinen (ja näköinen).) Kusettaja ja Kusettajatar olivat viettämässä (aluksi) rauhallista alkukesän päivää P******saaressa. Pieni saari on hyvä paikka kusettaa ja juoksuttaa vapaana koiria, kun ei ole muita. Eivät ne saaresta karkaa ja hiljaista oli... siis, ei ole muita. Äijä vapaaksi. Hito hyvä päätelmä. No, eka saalis oli jostain varastettu sininen muoviämpäri. Äijä toljaili ämpäri suussa pitkin saarta. Kusettajatar haki ämpärin pois siltä ja vei saaren puuceehen. Hmm, onkohan joku säikähtänyt tuota ”suden oloista” otusta. No, ei kuulunut mitään kiljuntaa tms., joten ei kai. No, ei kai tässä enää muuta. Hito hyvä päätelmä kaksi. Seuraava saalis Äijällä oli kuikan muna(t), perhana. Näkiköhän kukaan mantereelta? Kuikan pesärosvon vaativa työ oli opeteltu jo puolivuotiaana muuttitermiittinä. Pitäähän tietysti taitoja ylläpitää eikä kai makukaan hullumpi ole. (Btw… ei ollut aikuisilla urossammareilla mitään asiaa Äijän lähelle silloinkaan.) No, kyllä veneiden aallokkokin tuhoaa vesirajaan tehtyjä kuikanpesiä. Tilastotappio. Eikä Kusettaja tietenkään voi muistaa, että linnut pesivät alkukesästä. (Äijä kyllä muistaa.) No, munat meni (kuikalta). Otti aivoon, mutta ei kyllä tänään enää mitään pahempaa voi tapahtua. Hito hyvä päätelmä kolme. Kohta Kusettajatar sanoi veneen kannelta, että minä en kyllä palauta noita! Sinä menet. Ai mitäkö? Noo, ei paljon mitään. Joku oli vaan ilmeisesti poistunut saaresta keskimääräistä vilkkaammin. Ai miks? Noo, Kusettaja ei varmuudella tiedä, mutta saattaa kyllä epäillä… nimittäin Äijän kolmas saalis oli miesten mustat shortsit. Ei Kusettajan. Ei löytynyt omistajaa. Hmm. Toivottavasti niissä ei ollut munat sisällä löytöhetkellä. Kusettaja vei shortsit samaan puuceehen. Oikeastaan sehän on vain hyvä, kun kerätään luonnosta kuljeksimasta hylättyä tavaraa. Jos kerran lähdetään niin, että ei kaikkea ehdi ottaa mukaan, niin onhan ne jonkun korjattava pois. Silti Äijä oli loppureissun kiinni. Erinomaisen ylpeänä suorituksistaan. Blogin etusivulle Takaisin blogissa tämän tarinan kohdalle |
© Kari Immonen