KUSETTAJA

Blogin etusivulle Takaisin blogissa tämän tarinan kohdalle 8.11.2019 Kusettaja. Kusettajattaren horisontaalinen treeni Kusettajan ja Kusettajattaren koiratreenipäivä oli tänään... No oli. Kusettajalla oli kokous, jossa jaariteltiin pashaa niin kauan, että fiilis oli jo... Mutta Kusettajatar oli valmistellut koirat ja siirtänyt ne autoon valmiiksi. No, kellohan ei ole kuin 21. Hyvä tästä kuitenkin vielä tulee. Päätettiin kokeilla nelosta ja ajaa tutulla yksityistiellä. No treenireitti olikin paikoitellen jäässä. Jep. Tarkoitus oli ajaa minicrossilla. Kusettaja ei kuitenkaan aja sillä, koska siinä puutuu ne miehiset välineet ja kusettajasta itsestään tulisi kusetettava. Siispä homma oli Kusettajattaren business ja Kusettaja etuautoon sekä jänikseksi, että vahtimaan muita tielläliikkujia. Ajateltiin kokeilla johtoon tenavakaksikkoa. Kuura ja Saga. Valjaisiin ekana Kuura keulaan. Sitten Äijä kiljumaan pyörään. Seita viereen tyynenä kuin viilipytty ja viimeksi hälläpyörä Saga Kuuran viereen. Olisi ilmeisesti halunnut toisin päin kuin muut… Jep. Tuleekohan tivoli? No ei. Homma lähti oletettuun nähden aika hyvin. Saga hoiteli homman niin, että suunta poikkesi vain vähän suunnitellusta. Noin 180°. Kusettajatar hieman… Äijä päätti käydä kuselle, koska ei lähdettykään. Kusettajalla oli kamera valmiina hirttämässä kaulaansa, kun lähti suuntaamaan Sagaa... No niin, lähdöstä ei kuvaa. Kusettaja raahasi keulan oikeaan suuntaan ja höpötti koko ajan Sagalle, että se pysyisi suunnilleen suunnassa. Kusettaja juoksi autoon ja nelikko lähti rauhallisesti kuin pillastunut hevoslauma. Kusettajatar yritti kääntää minicrossia perään. Kääntyi se, mutta minicrossin vertikaalinen suunta muuttui horisontaaliseksi. Vito seis. ”Satutitko ittes?” ”En.” Homma jatkui noin 300m ja taas Kusettajattaren otsavalo vilkkui puiden latvoissa. ”Sattuiko?” ”EI! Tää on ihan peilijäässä. En edes jarruttanut!”. ”Okei, voidaanko jatkaa?” ”Joo.” Nyt päästiin taas parisataa metriä ja taas Kusettajatar valaisi mäntyjen latvoja. Vito seis. Kusettaja hyppäsi autosta ja juoksi (huom. juoksi) kohti valjakkoa. Se tuli täydellä höyryllä minicross taas horisontaalisessa asennossa iloisesti pomppien Kusettajattaren juostessa perässä ja huudellessa ”SEIS SEIS”. ”Tämä loppuu nyt tähän!” ”No, pitäiskös minun ajaa?” ”EI, mennään!” Ok. Kusettaja ei enää kysynyt, että sattuiko. Loppumatka meni ihan ok jäisiä paikkoja väistellen. Kotona Kusettajatar totesi, että housut on puhki ja saunassa, että molemmissa polvissa on haavat, mutta toinen sentään sattui vanhaan arpeen. Se kai oli lohtu… Blogin etusivulle Takaisin blogissa tämän tarinan kohdalle

© Kari Immonen