KUSETTAJA

Blogin etusivulle Takaisin blogissa tämän tarinan kohdalle 8.12.2019 Kusettaja. Sagan Messarijuoksut. Kusettajatar ilmoitti Messariin (Helsinki Winner- ja Voittaja-näyttelyt) vain Sagan. Syynä oli narttujen turkinvaihtovaihe (= ”karvattomat” koirat) ja hirvittävät ilmoitushinnat, joten Messariin lähtisi vain oma kasvatti Saga. Kun pesupäivä koitti, niin Kusettaja ja Kusettajatar huomasivat, että näyttelyyn on lähdössä koira, jolla on sillä hetkellä lauman vähäkarvaisin turkki. Jep. Pesu ja kuivaus. Se on ”ihan parasta”, mitä Saga tietää, joten Saga pysyy pestessä paikallaan yhtä helposti kuin märkä saippua sitä puristettaessa, mutta erityisesti turkin kuivaus on saatanasta. Sen turkkikuivurin ainoa tehtävä on syödä pikku-Saga. Ihan varmasti. Pesun ja kuivauksen jälkeen Kusettaja ja Kusettajatar päättivät, että Saga on vielä illan sisällä (että on varmasti kuiva) ja menee yöksi autoon nukkumaan, koska tarha on sateiden jälkeen kurainen ja Saga nukkuu reissuissakin auton boxeissa aina hyvin. Myös Kusettaja itse nukkuu hyvin, koska Saga ei kuljeksi sisällä rappusissa jne. Siispä Saga myöhään illalla autoon. Kohta kaikki nukkuivat. Hetken. Kahden jälkeen yöllä alkoi ulvonta… Se Saga(na) ei halunnut olla yksin autossa. Ulvontaan vastasi tarhasta äiti-Seita hyvin surumielisesti, koska lapsella oli joku hätä ja Kuura tietysti säesti ulvontaa. Äijä yhtyi lauluun. Jörri louskutti. Niin aina, sammari, kun on. Hmm, naapurit varmaan nauttivat. Hetken kuluttua Kusettaja totesi, että nyt se Saga(na) sisälle. Taas kaikki nukkuivat. Hetken. Kunnes Saga ei halunnut olla yksin alakerrassa ja alkoi ulvoa. Hetken kuluttua ulvontaan vastasi tarhasta äiti-Seita hyvin surumielisesti, koska lapsella oli (taas) joku hätä ja Kuura tietysti (taas) säesti ulvontaa. Äijä yhtyi (taas) lauluun. Jörri (taas) louskutti. Niin aina, sammari, kun on. Hmm, naapurit (taas) varmaan nauttivat. Perhana, nyt kaikesta huolimatta Saga tarhaan. Aamulla oli yllättäen ihan ok-puhdas. Sitten vaan kohti Espoota yöpymään Messaria odotellen ja rauhallista itsenäisyyspäivän iltaa viettäen hotellihuoneessa (koko ajan jotain touhuavan) koiran kanssa. (Sagaa ei autoon boxiin tuolla viher-etelässä, koska joku kukkahattutäti olisi varmasti soittanut poliisit repimään Viton ovet auki, jos Saga olisi pitänyt pienenkin äänen boxissa. Koiraahan rääkätään kylmässä autossa. (Niin, arktinen koira ja plussalla asteet.)) Eka näyttelypäivä, lauantai. Helsinki Winner-19: Aika monta kertaa pystyy heräämään yhden yön aikana, kun aktiivisesti liikkuva kylmä ja kostea kirsu tökkii johonkin kohtaan lämpimään ihoon. Aamulla hotellihuoneen lattialta löytyi jälkiä (ja syy aktiivisuuteen)... Saga oli aloittanut juoksun. Jes. No, näyttelyyn mennään, kun täällä ollaan. Kehässä Saga oli (taas) tyypillinen (yli)energinen Saga ja muistutti liikkeiltään enemmän jänistä kuin koiraa. Tuomarin arvio oli muuten erinomainen, mutta liikkeet saisivat kuulemma olla säännöllisemmät. Aha, jotenkin tuo ei ollut hito iso yllätys. Jep. Se oli kuitenkin 80€ arvoinen kommentti (+ hotelliyö + hotellin koiramaksu + parkkimaksut). No, eihän se ole mikään oikea harrastus, jos siihen ei mene kaikki aika ja kaikki rahat. Niin… se näyttelytulos oli JUN EH/3 (ja tuomarin lausahdus, että koira kaipaa lisää kehäharjoitusta). Kehän jälkeen Saga vietiin rotutorille Alaskanmalamuuttiyhdistyksen esittelypisteeseen koiramessukansalle yhdeksi muuttimalliksi. Siellä Saga oli itse rauhallisuus (!!!) ja keräsi rapsutuksia, kunnes väsähti ja nukahti. Toinen näyttelypäivä, sunnuntai. Voittaja-19 (Suomen näyttelyvuoden arvostetuin näyttely): Koska Saga oli lauantaina väsyttänyt itsensä rotutorilla ja hotellihuoneen lämmöt oli otettu pois päältä, yökin oli nukuttu paremmin. Kaikki. (Tai sitten ne astrologiset jutut olivat taas kohdallaan.) Takaisin Messukeskukseen. Saga oli kehässä kuin eri koira. Kaikki meni loistavasti. Tuloksena oli kovassa sakissa JUN ERI/1 SA PN4 SERT ja kaiken kruununa nimeen liitetty titteli "Juniori Voittaja 19" (JV-19 Mountshield's Amarok Odin Ilamna Sagalikitak). Se narttujen astrologiako? Sunnuntainakin näyttelyn jälkeen oltiin rotutorilla muutama tunti rapsuteltavana ja kuulemassa taas, miten rauhallinen koira Saga on. Nih. Kusettaja ei vaan ymmärrä. Kotona tarhaan päästyään Sagan piti esitellä hienoa verisen juoksuista rasiaansa naapuritarhan Kuuralle. No, Kuura myöskin juoksuisena esitteli omaa toosaansa. Sitten haisteltiin ja maisteltiin niitä vuorotellen verkon läpi. Voi perhana noita narttuja! Blogin etusivulle Takaisin blogissa tämän tarinan kohdalle

© Kari Immonen