KUSETTAJA

Blogin etusivulle Takaisin blogissa tämän tarinan kohdalle 16.1.2020 Kusettaja. Malamuutin ääntely ja asia(ntuntemus) Taustaa: Niin, ei muutti-ihmisille tiedoksi, malamuutti ei yleensä hauku. Kaikki ei oikein edes osaa. Äijä on todistettavasti haukkunut yhtenä päivänä. Se oli noin neljä ja puoli vuotta sitten Äijän ollessa vähän yli kaksivuotias. Silloin Äijä näki konekarhun. Testin alussa Kusettajalta kysyttiin, että mitäs luulet, mitä koira tekee? ”No, ei se ainakaan hauku, kun sitä ei ole vielä kuultu.” Silloin haukkui. Selkeästi. Siis metsässä haukkuva Äijä saattaa tarkoittaa lähestyvää karhua… Seita on haukkunut ainakin kerran, kun Saga oli pentu ja Seita kuvitteli jonkun mörön tulevan pimeästä metsästä. Se oli Kusettaja. Kuura on ehkä lauman parhaiten osaava haukkuja. (Tässä ei oteta Jörri-sammaria lukuun. Sammarit kyllä osaavat haukkua. Riittävästi!) Kuuran on kuultu jonkun kerran haukahtavan metsän pikku-ukoille tms. Myös viime talvena tarhoilla käynyt kettu sai osaksi selkeästi tunnistettavia haukahduksia. Sagan ei ole vielä kuultu haukkuvan, mutta se onkin vasta 13,5kk. Tästä ei pidä vetää hätäistä johtopäätöstä, että malamuutti on äänetön tai hiljainen. Sitä se ei ole. Kun on tärkeää asiaa, niin äänenpainetta on varmasti niin, että kylä raikaa. Ääni on mölinää, ulvontaa, kiljuntaa, murinaa jne. Ei muutti kuitenkaan ole jatkuvasti äänessä (vrt. samojedi, jonka täytyy haukkua kaikkea poikkeavaa). Muutti ääntelee, vain silloin, kun on asiaa. Uskollinen lukija muistaa tämän Kusettajan kirjoituksesta, millainen on malamuutti. (19.6.2019 Millainen on malamuutti?). Sitten päivän aiheeseen, malamuutin asia(ntuntemus): Kusettajattarelta oli jossain vaiheessa kysytty, että jutteleeko teidän koirat? Malamuutit kuulemma juttelevat. Kyllä. Juttelevat. Osa myös ”puhuu käsin”. Sisällä erityisesti Äijä on ottanut tavaksi tehostaa kommenttiaan/pyyntöään läimäyttämällä etutassulla. Jos siihen mennessä ei ole selvinnyt ko. asia, niin tuo 46 kg:n painon avulla losautettu etutassu esim. Kusettajan suvunjatkamismekanismiin kiinnittää kyllä huomion Äijään. Ei sillä, että tuo mekanismi olisi enää ihan alkuperäisessä luonnon tarkoittamassa käytössä, mutta… Joka aamu tarhasta hakiessa Äijä selvittää yön tapahtumat ja luultavasti sen, että Kusettaja on taas myöhässä aamupalan suhteen. Jos Kusettaja ei heti älyä kommentoida, niin äänenpaine nousee ja selitystä tehostetaan tuuppimalla. Jörri-sammarille ei paljoa kannata selittää. Ei se kuitenkaan muutteja ymmärrä, mutta kun Kuuran luo päästään, niin selitys vaan kiihtyy ja Kuura aloittaa Äijän tarinan vahvistamisen. Niin, jumatsuikka kohta kuollaan nälkään! Äijä on hyvä selostamaan myös naapuritarhoissa tapahuvia toimia. Saga osaa jo aika hyvin omalla toiminnallaan virittää Äijän selostamista bassosta falsettiin. Mukava, kun on verkko välissä. Jos Kusettajalla ja Kusettajattarella on ihmisvieraita, joiden kanssa keskustellaan, Äijä osallistuu niihin keskusteluihin. Aina. Jos Äijää ei oteta selvästi mukaan, niin taas äänenpaine vaan nousee, kunnes joku vastaa sille. Tämä on erityisen miellyttävää esim. pursiseuran tukikohdan laiturilla. Vesi kantaa Äijän kommentoinnin loistavasti myös naapurimökkien ihasteltavaksi. Tuommoinen urosmalamuutin mylvintä on korville suunnilleen yhtä hiljaista ja miellyttävää kuin kiimaisen biisonin mylvintä. Seitan bravuuri on voimallinen päänpyörityksen avulla lausuttu Uuu-UU-uuu! Sillä voi kertoa omat asiat ihmisille, mutta Jörri-sammarin kulkiessa tarhan ohi se muuttuu selväksi oktaavia matalammaksi komentamiseksi tai jopa v***uiluksi, joka korostuu, jos Jörri on menossa syömään. (Vaikka Seita itse olisi tullut just syömästä.) Saga on oppinut äiditään, että tämä on tärkeää ja on aloittanut osallistumisen tähän Jörrin neuvomiseen. Saga ei muuten ole vielä oikein kova selittämään, mutta selvästi on mallioppilas opiskellessaan, miten tämä kuuluu tehdä ja Kuuran käynnistämään ulvontakuoroon osallistuu jo antaumuksella. Kuura on lauman kapellimestari. Kuura käynnistelee aika-ajoin (= parhaimmillaan muutaman kerran päivässä) serenadeja. Lammen toisella puolella asuva mummeli on kertonut Kusettajan kodissa käyvälle nuohoajalle, että tällä alueella on susia. Hän on kuullut. Nämä ulvonnat korostuvat (pakkas)kuutamon aikaan. Saattaa olla, että ko. mummelin susikäsityksetkin korostuvat. Kuura on lauman koirista paras ja myös melko asiantunteva neuvomaan Kusettajaa ja Kusettajatarta esim. puutarhatöissä. Siinä kyllä kuulee, miten homma pitäisi tehdä. Kuura voi eilisillan jälkeen lisätä CV:hen myös neulomisen opastamisen. Se neuvoi aika antaumuksella Kusettajatarta, kun tämä takkahuoneessa neuloi jotain. Tämä Kuuran asiantuntemus on vahvasti peräisin kotikennelistään äidiltään Naraq:lta, jolla on vielä paljon suurempi asiantuntemus kaikessa kuviteltavissa ja myös ei kuviteltavissa olevissa toimissa. Blogin etusivulle Takaisin blogissa tämän tarinan kohdalle

© Kari Immonen