KUSETTAJA

Blogin etusivulle Takaisin blogissa tämän tarinan kohdalle 5.6.2022 Kusettajan ja Kusettajattaren suru Äijän poismenosta Kusettaja, Kusettajatar sekä koko muu perhe ja lauma on aivan surusta sekaisin. Kusettaja ei ole pystynyt aiemmin kirjoittamaan tuntemuksistaan Äijän poismenosta, mutta nyt pitää yrittää kirjoittaa muutama sana. Aihetta olisi vaikka romaaniin. Kusettaja lupasi kirjoituksessaan tammikuussa kertoa kuulumisia Äijän munuaistulehduksesta. Koko Kusettajan lähipiirissä luultiin/toivottiin, että Äijä selviää siitä. No, Äijä selvisi siitä, mutta sai uuden sairauden, jota ei kukaan pystynyt parantamaan. Siksi Kusettajan lupaama teksti viipyi. Kusettaja perheineen on kuitenkin surunsa keskellä tyytyväinen siitä, että Äijä lähti parhaalla mahdollisella tavalla, ”saappaat jalassa”. Äijä veti vielä valjakossa pääsiäsilomalla Kusettajan ja Kusettajattaren rakkaiden ystävien Panun ja Tarjan seurassa kuusi päivää ennen Äijän omaa helatorstaita. Äijä päästettiin taivaalliseen valjakkoon 22.4.2022. Äijälle tuli parantumaton sairaus, joka vei sen tasapainoaistin. Sen kunto romahti lopullisesti yhdessä päivässä ja se alkoi viimeisenä iltanaan huutaa tuskissaan. Kusettajatar ja Kusettaja saivat kotikonstein lääkittyä Äijän (lähes) tuskattomaksi viimeiseksi yöksi. Kusettajatar ”nukkui” Äijän vieressä sen viimeisen yön. Aamulla Äijä pääsi Evidensia Villimyksen ELL Johannan ja eläintenhoitaja Kristan avustuksella tuskistaan ja vetää nyt tuskattomana taivaallisessa valjakossa. Kiitos Villimyksen henkilökunta! Kusettaja ja Kusettajatar saivat myös omalta ”kotileäinlääkäriltään” Kristalta kullanarvoisia ohjeita Äijän hoidossa. Äijä rakasti työskentelyn lisäksi matkustamista ja erityisesti veneilyä ja Saimaan rantoja. Monesti Äijälle riitti, kun se pääsi pariksi tunniksi pakuun omaan boxiinsa ”matkalle”, vaikka auto ei liikkunut metriäkään. Sitten se palasi reissultaan tyytyväisenä tarhaansa. Veneessä ja Saimaalla Äijä olisi vaikka asunut. Kusettaja ja Kusettajatar kaipaavat niitä yhteisiä reissuja. Seita oli reissussa Äijän poistuessa laumastaan ja oli aivan hukassa kotiin tultuaan. Missä tarhakaveri Äijä on? He olivat erottamattomat ystävät. Myös koko lauma ulvoi monta kertaa päivässä suruaan. Kusettajan sydän repeytyi tuhansiksi riekaleiksi jokaisessa viisussa. Kusettajan tehtyä FB-päivityksen Äijän poismenosta, reagointeja tuli reilusti yli 200. Seuraavana on muutama poimittu kommentti: ”Otan osaa, pysäyttävä uutinen.. Voimia luopumisen tuskaan.” ” Voi Äijä Lämmin osanottoni kaikille osallisille. Itkuksihan tämä nyt meni..” ” Onneksi Äijä pääsi vielä mukavalle reissulle laumansa kanssa pääsiäisenä ja näimme Äijän iloisena ja pirteänä siellä valjakossa. Itku tuli, kun Kape laittoi viestin. Paljon voimia teille surussanne” ”So sorry about this” ”Lämmin osanotto Kari ja Pirjo Äijä oli unohtumaton tuttavuus ja suuri persoona.” ”Lämmin osanottoni suuressa surussanne. Kuten puhuttiin, joskus on hyvä, että koira saa lähteä "saappaat jalassa", vaikkei se omistajien suurta surua vähemmäksi tee.” ”Voimia suureen suruunne! Äijällä oli hyvä elämä teillä!”. Kiitos kaikille kauniista sanoista! Kusettaja ja Kusettajatar huomasivat, että on paljon rakkaita ystäviä, jotka ovat tukeneet surussa. Yksi näkyvimmistä on oman kylän Hanna ja Sami, jotka antoivat laumaamme lainaksi ISOpoika Aslakin helpottamaan lauman surua. Aslakin saapuminen on saanut jäljellä olevan lauman tasaantumaan ja helpottanut koko perheen surua. Kusettaja kirjoitti Aslakille ja omistajilleen ontuvan runon: Tarhassa on suru, talossa on suru. Suurin on pois. Keskellä murheen yllättäin tulee ystävien apu. Poistunutta ei voi korvata kukaan. Sijaistaa voi. Vaik suurin on pois, voimaa on saatu. Kiitos Aslak! Sitten yhtenä iltana Kusettaja kuulee Kusettajattaren eräässä mieliTV-ohjelmassa biisin, jonka säkeistä osa sopii tähän. Se on Tuure Kilpeläisen biisi "Kai surra saan". Tässä on katkelma biisistä: "Kai surra saan Rannalle lyövät surun murtamat aallot Kai surra saan Kun aamu on mykkä ja tuhkasta harmaa Kai surra saan Sillä suru on heikkoja varten Etkä tänään minusta vahvaa saa Kai surra saan Kai surra saan Kai surra saan Vaikka suru putosi muodista jo pois Tyylittömät kyyneleeni Silti virtaavat virtaavat vaan Kai surra saan Ihan vähän vaan Kai surra saan Kai surra saan" Äijä, ikuisesti sinua kaivaten! -Kusettaja, Kusettajatar, kotiväki ja ystävät- Blogin etusivulle Takaisin blogissa tämän tarinan kohdalle

© Kari Immonen