KUSETTAJA

Blogin etusivulle Takaisin blogissa tämän tarinan kohdalle 1.2.2023 Kusettaja, tammikuun 2023 tapahtumia Tammikuun puolivälissä Kusettaja ja Kusettajatar kävivät viikonlopun Iisalmessa koirien kanssa toteamassa, että Saga on kehittänyt mammalomalla uuden version kuormavedosta. Pitäisi lähteä tangentin suuntaan maata kiertävälle radalle. No, tuloksena oli kuitenkin KVK3-mitalin arvoiset tulokset kahtena päivänä. Kuura pääsi naistenvaivoista 16.1. ELL Annan avustuksella. Kuuralta poistettiin tähystyksellä munasarjat, koska kilpirauhaspotilaana ei voi lisääntyä. Kusettaja toivoo lämpimästi, että juoksujen ja valeraskausten hävitessä samalla menisi ne mielikuvitusvauvat, joita Kuura hoiteli aina juoksujen jälkeen. Leikkauspäivänä Kusettaja totesi, että tuommoinen opiaattikänni/-krapula ei ilmeisesti ole parasta, mitä Kuura tietää. Malamuutti toipuu kuitenkin nopeasti. Seuraavana päivänä Kuura oli jo valmis tarhaan. ELL Annan ohje oli kuitenkin, että viikko rauhallisesti ja kahden viikon jälkeen voi aloittaa työt. Ne kaksi viikkoa olivat Kusettajalle ja Kusettajattarelle aika pitkiä… ja Kuuralle. Reilun viikon jälkeen Kusettaja päätti laittaa Kuuran hetkeksi päiväunille tarhaan. Se nukkui liikahtamatta vain 6h. Sitten Kusettaja meni hakemaan ruokailuun. Ei tullut kopista. Saattaa perhana joutua sisälle. Olkoon siellä. Lopulta Kusettaja sai koiran syötettyä. Kusettaja päätti, että Kuura sai jäädä tarhaan toipumaan ja totesi, että sterkkaus on koiralle ja omistajalle paljon helpompi toimenpide tähystyksellä tehtynä. Ruokailusta… rauhallisen ruokailutilanteen saamiseksi Kusettaja ja Kusettajatar ovat opettaneet (luetaan yrittäneet opettaa), että tarhoille mennään, jos koirilla pysyy suu kiinni. Se toimii kohtuullisen hyvin, jos ei ole nälkä, siis koirilla. Se ei toimi millään lailla, jos tarhoille mennessä on mukana vieraita. Erityisesti Kuuran on silloin mahdotonta olla hiljaa. Kusettajan ja Kusettajattaren rakkaat ystävät Tyrnävällä tietävät tämän periytyvän… jostain tunnistamattomasta koirasta. Mutta optimitilanteessa (onko Kusettajalla sellaista?) varmuudella hiljaa tarhoille mentäessä on Saga ja varmuudella jotain tulee suusta Seitalta. Luit oikein, Seitalta. Seita on viime aikoina opetellut asian. Kusettaja totesi muutamana aamuna, että Mayok testailee… Sagan hermoja. Ja Kusettajan. Suu ei meinaa pysyä kiinni tarhoille mentäessä, kun ruokailu on alkamassa. Kusettaja on päättänyt, että Mayok pääsee (tarhaparinsa Sagan kanssa) ensimmäiseen vuoroon, jos suu pysyy kiinni ja varsinkin, jos tarhassa (vielä) ei ole paskoja. Muut tulevat siinä järjestyksessä, kun ovat hiljaa/tarhassa ei ole paskoja. Lähiaikoina on mennyt niin, että Kusettaja on luullut onnistuneensa koulutuksessa ja Mayokin pysyvän hiljaa, mutta Kusettajan tullessa tarhan ovelle, on väkisin suusta päässyt mylvintä. No, sitten joku muu pääsee syömään ensin. Kusettajan siirryttyä toisen tarhan ovelle, on Mayokin äippä Saga ripittänyt poikansa kunnolla, kun ei päässytkään ensin syömään. Yhtenä aamuna Sagaäidin kuppi meni nurin poikansa reuhaamiseen. Mayok reuhasi ja hammasteli Kusettajaa vielä ruokailun jälkeenkin tarhassa eikä uskonut mitään. Saga tarttui Mayokia niskasta kiinni ja ilmeisesti luki perkeleitä pojalleen. Mayok hetken protestoi neuvomista, mutta pakeni sitten koppiin. Saga työnsi pään perässä ja saneli kesken jääneen lauseen loppuun. Sitten kävi istumaan selin kopin ovelle ja jätti pojan arestiin sinne. Kusettaja lähti pois tarhoilta ja äiti jäi poikansa kopin ovelle istumaan. Myöhemmin Kusettaja totesi, että kopista tuli huomattavasti rauhallisempi poika. Mayok täytti 23.1. 6kk. Murkkuikäinen jästipäisyys nostaa päätään. Eräänä päivänä Kusettaja ihmetteli ikkunasta, että mikä puupala on Mayokilla työstettävänä. Sinne on kyllä viety järsittäväksi iso oksa, mutta ei näyttänyt siltä. Katsomaan. No, se oli kopista tarpeettomaksi todettu sisäkaton pidikelista ja oli poistettu. Tarpeeton oli, koska katto ei ole pudonnut koiran päälle. Kusettaja totesi, että aika pieniksi murusiksi menee mäntylista jo puolivuotiaan muutin hampailla. Ei selvinnyt, että onko sitä syöty. Uskollinen lukija muistaa Mayokin tempaukset viime lokakuulta 25.10.2022 Kusettaja, (oksetus)perinteet velvoittavat. Kusettajalla ja Kusettajattarella on ”eräänlainen sääasema”, jossa on kolme erillistä anturia sijoitettavaksi eri puolille pihaa mm. kasvihuoneeseen ja koiratarhoille. Näin voi(si) miettiä, mitä tehdään koirien kanssa esimerkiksi todetun sään kosteuden vuoksi. Kusettaja aikanaan päätti, että koiratarhoihin ei potentiaalisen rikkoutumisen vuoksi anturia laiteta, vaan lähellä olevan maakellarin oven karmiin. Se on osoittautunut huonoksi paikaksi, koska ko. ovenkarmi on kiinnitetty suuriin kivilohkareisiin ja ne varastoivat lämpöä, joten ilman lämpötilan muuttuessa nopeasti kiven lämpötila ei muutu samassa tahdossa ja anturin näyttämä on väärin. Tämähän ei sovi Insinööri-Kusettajalle, joten pohdinnan tulos oli, että laitetaan anturi kuitenkin tarhaan. Laitetaan se Seitan tarhaan kopin räystään alle piiloon ja ruuvilla kiinni. Seita kyllä antaa sen olla paikallaan. Kusettaja rupesi toimeen ja irrotti anturin kellarin ovenpielestä. Sitten pientä kiinnitysruuvia ruuvaamaan sormikopelolla piiloon kopin räystään alle tarkasti (näpit jäässä) varoen, että ruuvi ei putoa kopin terassin alle. Kusettajalla oli ”hito iso” apu Seitasta. Se läimi tassullaan, tuuppi ja tökki kuonollaan ja nuoli naamasta. Seitan avustuksesta huolimatta ruuvi lopulta meni paikalleen. Anturi kiinni. Hyvältä näyttää. Aika hyvin pysyy ja sateensuojassa on. Kusettaja päätti kuitenkin varmistaa pysymisen kaksipuoleisella teipillä ja lähti hakemaan sellaista. Palatessaan minuutin päästä Kusettaja ihmetteli, että mikä tuolla maassa on? No, perhana se anturi. Seita (joka antaa sen olla paikallaan) oli ottanut sen pois seinästä (jossa se hyvin pysyy) ja vienyt Mayokin ja Sagan tarhan viereen näytille. Kusettaja ei muistanut, että Seita on aika hyvä tämmöisissä. Seitahan on aikanaan hakenut lapselleen leikkikaluksi löylyhuoneen korvausilmaputkesta lautasventtiilin. Suljetun oven takaa. Anturi on nyt paikallaan. Kellarin oven pielessä. Seitan kopin seinässä on räystään alla piilossa yksi uusi kiinnitysruuvi, jos vaikka sitä tarvitsisi johonkin. Haist... Blogin etusivulle Takaisin blogissa tämän tarinan kohdalle

© Kari Immonen