KUSETTAJA

Blogin etusivulle Takaisin blogissa tämän tarinan kohdalle 1.9.2023 Kusettajan (erittäin) toiminnallinen venereissu Kusettaja päätti jo varhain kesällä, että lähtee Mayokia opettamaan veneilyn jaloon harrastukseen. Kyllähän Mayok oli viime kesänä muutaman reissun heittänyt veneen sisällä, mutta sitä oli kannettu mennen tullen. Mukaan saisi tutoriksi lähteä Kuura. Samalla helpottuisi Kusettajattaren aamu, kun olisi vain kaksi koiraa hoidettavana ja kilpparilääkittävä Kuura Kusettajan mukana. Kusettaja suunnitteli reissua viikkotolkulla. Sää ei suosinut. Ei saisi olla liian kuumaa eikä mielellään tuulista, että ei tule keinumisesta huonoa fiilista Mayokin veneilyyn. No kuumaa oli pitkään ja Kusettajattaren piti mennä töihin ja töireissut haittasivat. (Kusettajalle tuo töi on outo sana. Siitä on kyllä hämärä muistikuva melkein 7 vuoden takaa.) Sitten, kun Kusettajan päätoimittelu ja sen etätöivalmistelut antoivat myöten, niin tuli päätös. Maanantaina se tapahtuu! Perhana, maanantaina kuitenkin myrskysi ja vettä satoi alas asti. No, sitten keskiviikkona, se näyttää hyvältä. Keskiviikkona Kusettaja pakkasi koirat ja tavarat autoon ja veneelle. Veneeseen päästyä satoi.. No takakansi kokonaan peittoon ja koirat sinne. Tuuli oli noussut. Puuskissa 17m/s. Se ei ole kivaa koirista eikä Kusettajasta. Siis keskiviikko olisi laituriveneilyä ja torstaina liikkeelle, koska sää näyttää hyvältä. Kohteena olisi Kurensalo. Pursiseuran tukikohta. Laituriveneilyssä ehti hyvin tehdä lehtijuttuja ja treenata Mayokia veneeseen nousemiseen ja poistumiseen. Torstai valkeni oivallisena. Aamutoimien jälkeen liikkeelle. Tuulta oli sopivat 4-5m/s. Kaakosta tullen se kyllä tulisi vähän keinuttamaan Liittokivenselällä. Ei se Kusettajaa haittaa. Kusettaja laittoi koirat takakannelle ja itse yläohjaamosta ajaen liikkeelle. Kusettajan päästyä Liittokivenselälle, tuulta olikin semmoinen 7-8m/s ja puuskissa 12m/s. Pitkä selkä ja Kusettajan hyvän ystävän Panun kommenttia siteeraten: ”Saimaa näytti vähän muskeleita.” Ei se paha olisi ollut, mutta Kusettajan ajatus oli ollut, että Mayok saa hyvän veneilykokemuksen. Poju katseli, että miksi tämä lattia keinuu ja mistä tuo vesi tulee. Vesi tuli keulapärskeistä koko n. 10m veneen yli. Sepotluodon takana tuulensuojassa Kusettaja laittoi koirat sisään veneeseen ja kääntyi takaisin. Ei ollut ollut onnistunut säätiedotus. Kusettaja mietiskeli, että menisikö takaisin laituriin, mutta päätti ajaa Palosensaaren kautta. Siinä pääsisi kyllä suojan puolelle ankkuriin. Jep. Tuuli olisi ihan ok, koska tulisi saaren takaa, vaikka puuskissa oli luvassa 11m/s. Se vaan sivusta tullen, olisi sellainen, että ankkuri ei pidä. Pitkä vene ja paljon tuulipintaa. Kusettajan rantautumiskokeilun jälkeen homma tuntui toimivalta. Saari on tuulen välissä. Kusettaja mietti, että kyllä tässä pärjätään, jos tuuli ei käänny suoraan etelään. Ei ole luvassa. Eikä tulisi pelkästään laituriveneilyä kotisatamassa. Kusettaja oli soittanut Kusettajattarelle suunnitelman muutoksesta ja soitti Palosensaaresta uudelleen, että tässä on hyvä. Ja jos joutuu tuulen vuoksi lähtemään, on ennenkin ajettu pimeässä plotterin näyttämällä ja käyttämällä isoa veneen valonheitintä. Koirilla oli mahtavaa saaressa. Monta hipparallia ja sitten välillä veneen takakannelle nukkumaan. Sateetkin sattuivat just päikkäreiden aikaan. Myös Kusettajan päikkärin. Saunan ovi oli vaan jäänyt auki. Sauna oli siis valmiiksi märkä. Kusettaja syötti ja iltalenkitti koirat sekä laittoi saunan lämpiämään. Päivä menikin mukavasti siihen asti, kunnes aurinko laski ja Kusettajan oli aika mennä saunaan. Silloin tuuli voimistui hyvin nopeasti ja kääntyi etelään. Ennusteen vastaisesti. Kusettaja mietti, että perhana, ankkuri ei tule pitämään ja kävi jo kerran tiukkaamassa ankkuriliinaa ja mietti, että onnistuisiko siirto toiseen kohtaan saaressa. Lähes pimeässä. Yksin. Parempi vaihtoehto on se, että menee kotisatamaan. Sinne on vain tunnin venematka. Pimeässä. Kusettaja laittoi päähänsä otsalampun, koirille pelastusliivit ja siirsi ne veneen sisätiloihin, haki laakongin rannasta ja vei sen veneen katolle, irrotti keulaköydet tuulen painaessa venettä sivuun ja sen luultavasti pyrkiessä siihen, että saisi Kusettajan uimaan. Kusettaja ei kastunut. Sitten uimatasolle irrottamaan ankkuria. Tuuli pani Kusettajalle hanttiin, kun Kusettaja veti ankkuriliinasta n. 5 tonnia painavaa venettä vastatuuleen. Kun ankkuri oli suunnilleen veneen alla, Kusettaja totesi, että se on jäänyt pohjaan kiinni. Tiukasti. Ei tässä normaalisti edes pidä. No, enää ei pysty edes keulapotkurilla saamaan sivutuulessa keulaa takaisin rantaan. Yksin. Lähes pimeässä. Vaarana olisi myös ankkuriliinan sotkeutuminen potkuriin. Kusettaja päätti, että liina knaapiin kiinni ja veneen koneella vetoa erisuuntaan, jos irtoaisi. Kusettajasta oli hyvä, että koirat eivät olleet takakannella auttamassa. Ankkuri irtosi pohjasta. Kusettaja sai ankkurin uimatasolle. Siinä oli ämpärillinen mahtavaa muotoilusavea. Kusettajaa ei vaan kiinnostanut savitöi silloin. Kusettaja totesi, että tuo savi olisi varmasti pitänyt veneen paikallaan siinä tuulessa. Kusettaja lähti liikkeelle, kohti kotisatamaa ja vaikka saaret vielä näkyivät tummempana vedestä erottuen (lähes pimeässä), niin Kusettaja päätti sytyttää valonheittimen ja tarkastella maisemaa. Perhana. Ei syty. Kusettaja vaihteli sulakkeita keskenään (lähes pimeässä), mutta ei saanut valonheitintä toimimaan. Kusettaja seurasi veneellä aika kiltisti plotterin keskiväylää. Tuuli nousi. Kun Vehkaselälläkin tulee vettä tuulilasiin, niin silloin tuulee. Kusettaja katsoi Ilmatieteenlaitoksen säähavaintoa Hiekkapakalta. Tuulen voimakkuus oli siellä 14m/s ja puuskissa 17m/s. Kusettaja totesi, että vaikka täällä ei tuuli ole ihan samaan, niin oli hyvä ratkaisu lähteä kotisatamaan. Pimeässä. Kusettajalle tuli mieleen, että pitäisiköhän kotiin ilmoittaa, että on liikkeellä yöllä. Kusettajatar ei vastannut. Kusettaja katseli ajaessaan koiria. Kuura oli vissiin huolestunut. Seisoi kokoa ajan alaohjaamossa Kusettajan vieressä. Kusettaja mietti, että mistä Kuura vaistoaa, että on poikkeava matka… Kusettaja vilkaisi Suunto-kelloaan.. leposyke oli 113. Mayok veti hirsiä pentterin lattialla. Luotto Kusettajaan oli kova. Mayokilla. Kuuralla vissiin ei tai sitten tutor totesi, että ei ole normaalireissu. Pimeässä. Tai olihan veneessä valot. Kulkuvalot muita vesilläliikkujia varten. Ei niillä mitään itse näe. Kusettajatar soitti takaisin, kun paluumatkaa oli jäljellä varttitunnin verran ja vaati Kusettajaa soittamaan, kun on päässyt laituriin. Kusettajattaren puhelun aikana oli kirkas kuutamo. Se lohdutti Kusettajatarta, että näkee. Kuutamo hävisi puhelun jälkeen. Kusettajan mielestä kotisataman valot on itse asiassa pimeälläkin aika kivat! Rantautumisen jälkeen yhtä kokemusta rikkaampana Kusettaja hoiteli koirat, lämmitti saunan uudelleen, saunoi, otti Jallun ja lopulta nukkui vanhurskaan unta aamuun. Aamulla Kusettaja kävi irrottamassa sen savipaakun ankkurista. Ei ottanut talteen. Kusettaja myös selvitteli valonheittimen kohtaloa. Valmistaja oli kasannut sen niin kivasti johtimet punoen, että poltinta ei saanut mitattua ja/tai irroitettua purkamatta koko toosaa. Poltin tai ballasti on rikki. On erikoinen Xenon. Saa nähdä, mistä löytyy. Kusettajan mielestä säätieteilijät eivät (aina) ole hyviä heittämään noppaa. Ei. Kaikenlisäksi eri organisaatioilla on erilaiset nopat. Pitäisköhän Kusettajattaren olla aina mukana vahtimassa Kusettajaa? No, ensi yöksi on tulossa. Ai niin, mikä on reissun alkuperäisen koulutustarkoituksen tulos? Aiemmilla kerroilla Mayok on hienosti ponnistanut veneeseen Kusettajan reidestä kynsien ja 35kg avulla. Nyt oli tarkoitus jättää se reisi pois ponnistuksesta ja vielä niin, että Mayokin pistooli ei tökkäisi veneen keulaan. Takakannelta poistuminen aiheutti mölinää ja peruuttamista karkuun, matelua sekä neliraajahalvauksen tapaisen toiminnan. Kuura on itseriittoisena ja ylpeänä näyttänyt, miten veneeseen ja veneestä pois hypätään. Ei sille tarvitse edes venettä vetää laiturin viereen. Kolmen päivän treenin lopputulos on se, että Mayok hyppää veneeseen muutaman sekunnin suunnittelun jälkeen. Se uskaltaa myös kulkea laakonkia pitkin saareen ja takaisin. Takakannelta poistuminen aiheuttaa edelleen mölinää ja peruuttamista, kunnes Kusettaja pääsee niin lähelle, että saa taluttimen kiinni. Sitten Kusettajalla on kiire alta pois, kun nuoriherra tulee etukannelle. Siis takakannelta ei voi laskeutua partaita pitkin etukannelle, jos Kusettaja pyytää. Ei pysty. Itse toki voi kulkea sieltä partaita myöten etukannelle ja vaikka veneen katolle juomaan lokinpelotteluämpäristä likaista vettä. Kusettajan kanssa pitää olla talutin pannassa kiinni. Se antaa rohkeutta. Kusettajan mielestä koirien kanssa veneily ei ole pitkäveteistä. Blogin etusivulle Takaisin blogissa tämän tarinan kohdalle

© Kari Immonen