KUSETTAJA

Blogin etusivulle Takaisin blogissa tämän tarinan kohdalle 31.12.2019 Kusettajan Uusi Vuosi. Perhana. Kusettaja on mieleltään hyvin kaksijakoinen vuodenvaihteen(kin) tienoilla. Kusettajan työelämän aikana paukkeet kuuluivat oleellisena osana Kusettajan arkeen vuosia, vuosikymmeniä. Vinkuvat korvat muistuttavat siitä edelleen aina, kun Kusettaja on hereillä. Kuitenkin vieläkin Kusettajassa elää se paukkeista nauttiva sotilas. Kusettaja ymmärtää siis myös ihmisten halun juhlia vuodenvaihtumista paukuttelemalla. Eikä halua sitä kieltää kokonaan… Mutta Kusettajasta ei ole mukava katsella noita kotona asuvia koiria, jotka eivät ymmärrä ihmisten vimmaa paukutella. Kusettaja ja Kusettajatar asuvat kuntakeskuksessa (korkeimmalla paikalla) ja joka puolella ammutaan. Näkyvästi ja kuuluvasti. Tunteja. Osaa koirista pelottaa. Ja se tarttuu. Vanhempi pelkäävä koiraa opettaa sen pelon nuoremmille. Jörri-sammari pelkää näistä eniten. Se reppana mölähtelee niin, että Kusettajakin meinaa paskoa housuihinsa. Onneksi Jörrin kuulo on heikentynyt iän myötä. Pysyy Kusettajankin housut (paremmin) puhtaana. Kusettaja ja Kusettajatar aloittavat aina uuden vuoden valmistelun jo edeltävänä päivänä. Takkahuoneeseen laitetaan pistorasiaan laite, joka erittää emokoiran tissiferomonia huusholliin ja pitäisi rauhoittaa koiria. Kai se rauhoittaa. Kusettajaa. Hyvissä ajoin ennen oletettua paukkeen alkamista koirat syötetään ja käytetään tarpeillaan. Sitten ne tuodaan kaikki sisälle ja ryhmitellään eri huoneisiin niin, että keskenään helposti riitelevät eivät ole samassa tilassa, koska stressitila kasvaa muutenkin. Koko huusholliin laitetaan kaikki valot päälle, verhot ja kaihtimet kiinni sekä telkkarit yms. mölytoosat tuottamaan peittävää meteliä. Sähkömittarin kiekko huutaa hoosiannaa. (Tai huutaisi, jos nykymittareissa olisi sellainen.) Osa koirista laitetaan autotalliin. Toinen henkilöautoista ajetaan pihalle ja talliin viritellään näyttelyhäkit, valot ja se peittometeli. Urokset sinne. Olkkarissa saattaisi olla joulukuusi suunnittelemattomassa käytössä. Tai sitten Kusettaja on suunnitellut sen käytön väärin. Kusettajasta on perin mielenkiintoista käyttää koiria kusella sen rätinän (tauon) aikana. Mitä tapahtuu, kun posahtaa? Esim. Äijän niska oikeaa kuin lokilla, sen nielaistessa jäätelötikulla täytetyn silakan, korvat menevät lautasantenniksi ja kusi katkeaa kesken paineen. Vaikka olisi millainen hätä. Aika hyvä veto on tuommoisella 46 kiloisella muutilla, kun se päättää mennä takaisin sisälle. Kusettajan/Kusettajattaren asento muistuttaa vesihiihtoa. Viime vuonna Kuura ei suostunut kusemaan paukkeen aikana ulos. Kusi olkkarin karvalankamatolle. Ainakin tassut pitävät siinä, niin voi tikistää kunnolla. No, sitä varten on pesulat. Tänä vuonna saattaa olla matto pois. Kusettaja ymmärtää Kuuran käytöksen, kun muistaa Kuuran 1-vuotis vuodenvaihteen, kun ajateltiin pitää kusireissu ennen isointa pauketta. Kuuran ollessa kusella, just silloin paukahti sen takana. Kusettajan virheen vuoksi (tauko paukkeessa) lähes pentukoira Kuura oli kusella ilman talutinta. Kuura syöksyi pensasaidan läpi ja pakeni pauketta. Se vaan alkoi silloin joka puolella. Ei pysähtynyt Kuura, ei. Kaksi tuntia koira säntäili kauhuissaan pitkin kylää tai sitten kyyhötti jossain piilossa. Kusettaja ei tiedä. Jos Kusettajalla ja Kusettajattarella oli pitkä aika etsiä koiraa, niin miten pitkä se on ollut Kuuralla, joka ei ymmärtänyt paukkeen syytä. Kysyttäessä, (iloisesti skumppaa hörppivät) kyläläiset eivät olleet nähneet Kuuraa… ”Ai, onks se shemmone shuden näköne isho koira?” ”No, vähän sen näköinen.” ”Joo, khyllä myö jeeshataan, josh näkhyy.” ”Hito hienoshti phaukkuu!” ”Joo. Niin paukkuu. Perhana!” No, lopulta Kuura löytyi ystävä-huskykusettaja-naapurien toimesta. Ja eihän Kuura olisi ollut Kuura, jos sitä ei olisi löydetty paikallisesta ravintolasta. (Tai oikeastaan sen edestä. Oli vasta menossa sisään.) Kusettaja muistaa hyvin myös sen läpi suomenmaan tulleen myötätunnon ja some-avun, jota silloin Kusettaja ja Kuserttajatar saivat malamuuttikanssakusettajilta. Ai perhana, kun joku vuodenvaihde olisi sellainen, että pauke ei alkaisi liian aikaisin ja loppuisi liian myöhään. Kyllä sallitussa kahdeksassa tunnissa ehtii roiskia tarpeeksi. Kusettaja ja Kusettajatar ovat varmaan kuitenkin taas puolenyön aikaan talonsa parvekkeella skumpan kanssa ilotulitusta katselemassa ja ottamassa uutta vuotta vastaan, mutta Kusettajaa kyllä säälittää kaikki luontokappaleet, jotka pelkäävät pauketta ja rätinää. Hyvää Uutta Vuotta 2020! Edit 1.1.2020 klo 00.35: Äijä ei enää pelännyt. Kuura selvästi vielä vierasti pauketta, mutta hallitsi hyvin itsensä ja hermonsa... oli kyllä aivan vieressä koko ajan. Seita ja Saga ei välittäneet paskaakaan ja Jörrille ei annettu mahdollisuutta reagoida. Se oli autotallissa näyttelyhäkissä rockradion ja valon keskellä. Täytyy antaa tunnustus Savitaipaleen kuntakeskuksen väelle. Paukuttelu alkoi 18.05 ja päättyi n. 01.00! Koirat kiittää! Blogin etusivulle Takaisin blogissa tämän tarinan kohdalle

© Kari Immonen