KUSETTAJA
|
Blogin etusivulle Takaisin blogissa tämän tarinan kohdalle 11.2.2020 Kusettaja. Narttujen juoksut ja mielialat(tomuus) Uskollinen lukija muistaa, että Kusettaja kirjoitti jossain vaiheessa (18.10.2019 Kusettaja, astrologinen paskanhoukuttelija), että nartun paskattaminen on astrologista. Jep. Niin on, mutta juoksuissa sitä vasta onkin vaikka mitä logioita. Kusettajatar kirjaili viime viikolla narttujemme juoksuista jotain FB:iin. Toiminta on siitä selkeästi epäselkeytynyt. Kusettaja päätti koota vähän noita narttujen toimia muistiin. Pystyypähän malamuutin hankintaa harkitseva vahvistamaan haluaan. Kahden aikuisen muuttinartun kanssa on ollut sellaista tavallista epäselkeää nartun käytöstä. Kireyttä, syömättömyyttä, närästystä, hellyyden kaipuuta, luultua raskautta, hellyyden kaipuuta, vetämättömyyttä, hellyyden kaipuuta ja vielä kerran hellyyden kaipuuta. Hellyyden kaipuuta ei missään tapauksessa kuitenkaan toiselta nartulta, mutta leikattu sammariuroskin olisi kelvannut aikanaan tärppiselle Seitalle sulhoksi, vaikka ei muuten siedä sitä ollenkaan. Tuo Jörri-sammari ei kuitenkaan ole omistanut vauvanalkuunlaittosiemenvarastoja vuosiin, mutta juoksuisten narttujen kusia pitää maiskutella. Äijällä on nuo mutusteluoireet lievempänä. On myös kassiton konsultti. Ensimmäiset merkit aiempaa epäselkeämmästä juoksusta (kolme narttua) havaittiin marraskuussa, kun Kuura oli juoksussa. Saga alkoi olla kireä äidilleen ja härkki Kuuraa. Laitettiin silloin murkkuiän tiliin eikä muutettu rutiineissa mitään. Muutaman kerran Saga otti turpiinsa äidiltään, kun ensin oli koittanut pullistella. No, pari viikkoa sitten se Saga(na) lakkasi sietämästä äitiään. Pärräsi sille niin epäjohdonmukaisesti kuin murkkuikäinen muuttinarttu vain voi. Kusettaja vähän ihmetteli nopeasti muuttunutta käytöstä. Siinä vaiheessa, kun Saga oli järjestänyt äitinsä kanssa kolme tappelua alle vuorokaudessa, erotettiin tarhassa äiti ja tytär. Vain yksi matseista oli tarhassa, mutta yksi oli valjaissa vierekkäin. On aika ovelaa irrottaa kaksi tappelijaa, kun ne ovat pääliinassa vierekkäin ja seisingillä kaulastaan kiinni. Pitää harkita aika tarkkaan, milloin sinne työntää näpit. Onneksi oli putki pääliinassa (vaikka se ei helpottanut pukareiden irrottamista). Nimittäin Kuuralla oli kovat himot mukaan toimiin. Se oli Kusettajalle viimeinen niitti. Pukarit autoon. Kuuran ja Äijän kanssa lenkki. Kotona sitten Seita yksin Äijän tarhaan ja Saga Äijän kanssa samaan. Pullistele perhana siellä. Voi tulla isoja kommentteja siihen. Siinä vaiheessa ei ollut näkyvissä juoksuja kenelläkään. Kusettaja ja Kusettajatar alkoivat valaistua asiaan Iisalmessa, kun Kuura oli kuormanvetokokeessa ja Seitan piti olla. Seitalla alkoi juoksu (selvisi hieman tuo Sagan epäkäytös) eikä Seita voinut osallistua kokeeseen. Kuura oli päättänyt ruveta (vale)raskaaksi. No, juoksustahan on pari kuukautta ja vauvoja odotetaan. Kuura veti lauantaina vähän, mutta sunnuntaina Kuura (vale)raskauden vuoksi jähmettyi vetopaikalle patsaaksi. Ei voi rasittaa odottavaa äitiä. Hieno homma matkustaa Iisalmeen asti toteamaan tuo asia. Kotona Kuuran raskaus paheni tai ilmeisesti laskettu aika läheni. Koppia siivottiin ja pesää rakennettiin. Vetohalut nollassa. Ruokahalut tapissa. Kusettaja ja Kusettajatar sekoittivat tarhassa vielä porukkaa. Raskaudesta poteva Kuura Äijän kanssa, että saisi muuta mietittävää ja Saga Kuuran tarhaan. Sitten seuraavassa otteita Kusettajattaren ja Kusettajan fb-seiniltä tämän vaihdon jälkeen. Kusettajatar kirjoitti seinällään: Voihan Nartut ja niiden juoksut. Meillä on sekaisin kaikki nartut Seitan juoksusta... urokset eivät piittaa paskaakaan "konsultit". Tyttärensä Saga on "kireä kuin hellanluukku" ja Kuura on "Niin valeraskaana" ettei pysty mihinkään. Tarhassa ollessaan, hän on kätkeytynyt kopin perukoille odottamaan vauvoja. Voi elämän kevät, nyt tuo juoksuinen Seita laulelee kaihoisalla äänellä YKSIN tarhassaan, eikä kukaan häntä auta. Kusettajan päivitys: Jep. Seitan rasiaa kutittaa edelleen… Viime yönä laitoin klo 02:12 korvatulpat, että saisin vähän nukuttua. Seita piti silloin ainakin parin tunnin surumielisen hyljätyksitulemisserenadin, johon osallistui ajoittain muutkin nartut. Konsulttiuroksemme eivät edelleenkään ymmärtäneet. Tuolla tarhajärjestyksellä Saga ulvoi myös päivät, joten Kuura takaisin omaan tarhaan ja Saga Äijän kanssa samaan. Ulvonta väheni. Kun talvi kävi kahtena päivänä Savitaipaleella, Kusettaja ajoi koko porukalla kuin rekalla. Niin… Tällä hetkellä on tilanne, että Kusettaja ei voi laittaa valjaissa yhtään narttua vierekkäin ja putki on oltava pääliinassa. Tänä aamuna Saga oli taas kuningatarkompleksissa ja pullisteli tarhassa silloin, Kuura ja Jörri lähtivät syömään. (Kuuran edesottamuksista alempana). Äijä ei oikein tykännyt siitä. Ilmekään ei värähtänyt, mutta se seisoi kuin patsas ja murisi Sagan yläpuolella sen verran matalilla hertseillä, että tuli mieleen norsut. Äijän rintakehän kaikupohja antoi ääneen aika ovelan efektin. Efektin avulla sen Saga(na)n herne sai ilmeisesti pienen värähdyksen ja koira rauhoittui. Koko ja arvokkuus on näköjään kuitenkin kunnioitettava asia, jopa Sagalle. Kuuralla on nyt varmaan mielikuvitusvauvat kopissa. Aamulla ei tullut ulos. Tai tuli, mutta meni heti takaisin. Neljännen kerran jälkeen Kusettaja haki koiran kopista syömään ja paskalle. Kuurahan ei pidättele tarhassa, jos on tarve ja sitä ei heti haeta tarpeille. Nyt ei oltu käyty kopista ulkona koko yönä. Sen näki siitä molempien tuotosten määrästä. Kusettajan oli pakko kurkata koppiin, jos siellä vaikka olisikin jotain. Uskollinen lukija muistaa sen huikentelevaisen hirvikoiran, joka vonkasi juoksuista Kuuraa (13.12.2019 Kusettaja ja aamuyön vieras). Ei ollut pentuja. Onko Kusettaja tullut valekasvattajaksi? Btw… Saga alkoi illalla nuolla toosaansa ollessaan sisällä äitinsä jälkeen. Blogin etusivulle Takaisin blogissa tämän tarinan kohdalle |
© Kari Immonen