KUSETTAJA
|
Blogin etusivulle Takaisin blogissa tämän tarinan kohdalle 1.12.2020 Kusettaja; Karkureita, onko heitä? Lähiaikoina on sosiaalisessa mediassa puhuttu koirien karkaamisesta. Kusettaja ei voi paukutella henkseleitä sillä, että koirat eivät ole koskaan karanneet. Kaikki ovat, joten Kusettaja päätti kiusata uskollisia lukijoitaan omien koiriensa karkuriedesottamuksista. Mahdollisille uusille lukijauhreille tiedoksi, että Kusettaja ja Kusettajatar asuvat koirineen metsän keskellä lähes lammen rannassa, mutta vain 300m pienen kuntakeskuksen torilta. Muutit: Äijä Äijä on Kusettajan koirista parhaiten vartioitu. Tuo 46 kiloinen pieneläinrakastaja on parasta pitää tarkasti kiinni. Muuten saattaa esim. lähiseudun kulkukissakanta kärsiä. Nitan ja Teemun husky-tyttö Dina on kyllä niin..., että Äijä on sen kanssa lähtenyt lähilammelle lemmenuinnille... "...Lähtisitkö silloin kanssani järvelle Sulle sukeltaisin helmen valkean Istuisitko kanssani keskipenkille Vastaisitko hellään suudelmaan..." Pave Maijanen (Katkelma biisistä, Lähtisitkö) Nämä lemmenajatukset olivat kyllä vain Äijän päässä ja uinti Dinan päässä. Pakostakin. Onneksi. Nimittäin Dina säilytti siveytensä menemällä lampeen. Silloin Kusettaja sai hormonihuuruisen Äijän rannalta kiinni. Nykyisin Äijä olisi turvarakastaja. Ilman niitä killuttimia. Seita Lady Seita ei karkaile. Paitsi kerran, kun se viuluuntui omaan pentuunsa. Siihen Saga(na)an. Se Saga(na) oli ilmeisesti tuunannut neulanterävillä hampaillaan äiti-Seitan lady-hipiää. Kusettaja kertoo tästä lyhyessä tarinassaan 19.9.2019. (Yksinhuoltaja) Kuura Kuura on Kusettajan koirista se mestarikarkuri. Se osaa parhaiten kusettaa Kusettajaa. Kuuran ollessa (erittäin näkyvästi) keskittynyt Kusettajaan tai johonkin muuhun höynäytettävään, tämä höynäytettävä päättää laskea taluttimesta irti... Muutama sekunti ja Kuura on kylällä. Kusettajan lapsista myös Krista on langennut tähän Kuuran näyttelysuoritukseen koiranhoitoreissullaan. Kerran ihmisiä yli kaiken rakastava Kuura löytyi hankaamasta itseään sitä rapsuttavan lenkkeilijän jalkaan. Kiitos ja anteeksi! Toisena uuden vuoden yönään (ensimmäisenä oli vain reilun kk:n ikäinen) Kuura pinkaisi kusireissulla aidan läpi uuden vuoden juhlintaan ja oli kateissa pari tuntia. Kusettajattarella ja Kusettajalla oli aika pitkät tunnit… Kuura löytyi Ravintola Sahramin ovelta. Täyttä varmuutta Kuuran suunnitelmista ei ole, mutta… Seuraavalla omatoimireissulleen Kuura lähti, kun Kusettajatar oli varomaton Kuuran aamutoimissa. Tällä reissulla Kuura meni sitten jo perille ravintolaan. Sahramin tarjoilijan sanoin: ”Hän asteli aika varmoin ottein kaupan liukuovista tänne Sahramiin!” Sille ei myyty. Kuurakin on nykyisin aika hyvin vartioitu. Saga Saga ei ole ehtinyt vielä paljonkaan karkailla. Tai sitten Kusettaja on oppinut vähän varomaan/ennakoimaan noiden muuttien aivoituksia. Tosin ei ne ole ennustettavia, muuten kuin siinä mielessä, että karataan, jos tilaisuus siihen avautuu. Tätä kirjoitettaessa Saga on karannut ainoastaan kerran. Silloin se käytti hyväkseen Kusettajan herkkäuskoisuutta, että pentukoira ei karkaa emonsa vierestä… Siitä tapauksesta Kusettaja kertoi blogijutussaan 9.9.2019. (Saga pitää huolta, että ei pitkästytä) Sammarit: Jörri Kusettajattaren sammarit ovat pysyneet hyvin pihalla, kun joku kusettaja on pihalla. Kusettajan piti vuosia sitten eräänä päivänä käväistä talon katolla. Silloin Jörri oivalsi mahdollisuutensa ja lähti (nyt jo edesmenneen) isänsä Jehun kanssa torille. Aika pitkät on sammarinkin laukka-askelet hangessa, kun lähdetään luvatta… Torilla se pyrki ihmisrakkaana jonkun papparaisen syliin. Papparainen ei ollut yhtä rakastunut ja yritti hätistellä Jörriä potkukelkalla kauemmas. Jehu Tuolla Jehun ja Jörrin torireissulla Jehu-sammari oli ilmeisesti päättänyt laittaa elämän risaiseksi ja ottaa samalla uutta lookia. Sillä aikaa, kun Jörri pyrki tuon papparaisen syliin Jehu kurvasi paikallisen M-Marketin kassojen kautta ravintola Sahramin tiskille, jossa sille ei tarjoiltu. (Tämän tiedotti Kusettajalle seuraavana päivänä postimies, joka oli tapauksen nähnyt.) (Btw.. Kuura käyttää samaa reittiä.) Tähän tarjoamattomaan nihilistisyyteen tympääntyneenä Jehu päätti sitten jatkaa matkaa. Kusettaja löysi sen läheisestä kampaamosta, jossa kampaaja jo suunnitteli valkoiseen koiraan raitoja. Natu Edesmennyt vanha sammarirouva karkaili vain siilejä nitistämään. Ja variksenpoikia. Ja rantakäärmeitä. Ja kissojakin on yrittänyt nitistää. Perhana. Tuon siilien ja variksenpoikien nitistämisen, se opetti myös nuoremmille sammareille. Kulkukissojen nitistämistä se ei voinut opettaa, kun se ei saanut niitä kiinni, vaikka ne tulivat pihalle koiria kiusaamaan. Nuo sammariurokset oppivat sen ihan itse. Jälleen yksissätuumin. Perhana. Käärmeiden nitistämisessä Kusettajatar on aika kaksijakoinen. Inhoaa käärmeitä, mutta niihin ei koirat saa koskea. Perhana. Btw… Natun oppi: ”Variksenpoikien rikkominen onnistuu niin, kun vaan seuraa, missä puissa aikuiset varikset eniten huutavat ja hyppivät. Sen puun juurella on rikkomista odottava variksenpoika.” Perhana. Kusettaja sai taas korvamadon… Karkureita, onko heitä (Sävel: Enkeleitä onko heitä, Anne Mattila Alkuperäiset sanat: Vexi Salmi) Karkureita, onko heitä Päällä tämän maan? Kunpa niitä karkureita Mä yhden ees napattua saan. Karkureita onko heitä Yksin kyselen? Kuljin teitä pimenneitä Vaan yhtään mä löytänyt en. Koirani on kuin laulu tuulen, Kiinni en saa, vain äänen kuulen. Häntä vilkkuu hetkisen vain Sen takana juosta sain. Taas aamun varjoihin vie Niin tumma tie. Karkureita onko heitä Yksin kyselen? Kuljin teitä pimenneitä Vaan yhtään mä löytänyt en. Haaveilemaan jäin kerran siltaan, Häipyvän näin sen tummaan iltaan. Niin sammui ruskossa sen myös valo Lumoniten, Ja yöhön yksin mä jäin Vain tähden näin. Karkureita onko heitä Yksin kyselen? Kuljin teitä pimenneitä Vaan yhtään mä löytänyt en. Vexi Salmea mukaillen, Kusettaja Blogin etusivulle Takaisin blogissa tämän tarinan kohdalle |
© Kari Immonen